 |
| Eihän lumien lähdöstä ole kuin muutama viikko. Meni hieman kuntokävelyn puolelle eilen sunnuntaina, mutta ehdin toki tarkkailemaan luontoakin. Hirviemä oli vasan kanssa makuulla ylempänä rinteessä Ounasvaaran itäpäässä; ei saanut ensin vainua, seisoskeli ja nuuhki ja lähti sitten tulemaan kohti. Nokan edestä meni, mutta väärä kamera sattui käteen...laitan nuo kummiskin esille, sainhan turvan ainakin kuvaan...Vasa oli kyllä pieni. Ja reipas. Askel kepeä. Pari metsoa lähti kaukaa. Ounasvaaran Isorakan pohjoispuolelta myös muutama kuva. Kevään myötä Ounasvaaralle ilmestyvät myös polkuryntäilijät, suunnistajat, maastopyöräilijät, irtokoirat ja muu väki. Luontopolkujen pitkoksia ja tauluja uusitaan viimein. Toivottavasti ne myös säilyvät. Rovaniemi elää luontopyöveleiden aikakautta, jolloin mikään ei periaatteessa ole mahdotonta. Siksi Ounasvaaraa kannattaa edelleen vaalia, puolustaa ja käyttää myös kohtuudella ja rauhallisesti, ei ryntäillen ja huohottaen pitkin metsiä. Siellä on nyt vasomis- ja pesimisaika, jota monet eivät tunnu käsittävän. Rauhallisesti ja hiljakseen liikkuva ihminen ei aiheuta eläimessä paniikkireaktiota vaan kohtaaminen sujuu sopuisasti, luonnon ja eläimen ehdoilla. |
