 |
| Pitihän se käydä ystävien tilanne tarkistamassa myös. Juu, eihän ne muista minua, Hilpertti ja Vilpertti. Samat linnut käyneet kädestä syömässä viime syksystä saakka. Tosin nyt paikalla oli vain toinen. Ilmeisesti naaras on hautomapuuhissa. Uros vie sille ruokaa pesään kerran päivässä. Toivottavasti näin, ettei pöllö tai haukka ole napannut kaveria. Kauempana jängällä päivysti se aiempi pyyntappaja yläilmoissa. Onneksi kuukkeli on varovainen kuusitiheikköjen lintu, joka karttaa avoimia paikkoja. Kesemmällähän sen näkee sitten...Tuosta tuli mieleen, että kuukkeliystävistäni Hilpertistä ja Vilpertistä on ollut minulle paljon iloa; laitoin metsäsukset oikeastaan niiden vuoksi, että pääsisin talvella tapaamaan niitä, umpishiihdosta tuli talven ykkösharrastus ja talvella naputtelin Metsästys & Kalastus -lehden ja Eränkävijän valtakunnalliseen kirjoituskilpailuun työn Kuukkelin vuosi. Otavalta otti sitten kustannustoimittaja yhteyttä ja kertoi, että kirjoitukseni on lunastettu ja julkaistaan syksyllä uudessa Eränkävijässä. Laadin fiktiivisen kertomuksen leskimiehestä, joka on eläkkeellä ja tutustuu metsässä kuukkelipariskuntaan, joita käy vuoden kierron aikana tapaamassa pohtien samalla mennyttä elämäänsä ja suhdettaan tyttäreensä. Olen voittanut tämän kirjoituskilpailun kahdesti, voitot toimivat myös sytykkeinä kolmelle eränovellikokoelmalle, jotka julkaisin Otavalta vuosina 2007 - 2013. Sijoitin tarinan tunnistamattomaan paikkaan ja käytin kuvituksena omia kuviani Hilpertistä ja Vilpertistä. |
