Vähän outoa tämä pyörän keksiminen uudelleen. Aina on juostu poluilla ja suunnistuskin on maastossa juoksua. Yhtä lailla voisi sanoa, että Rovaniemi on sienestäjän unelma.
Koettakaa muistaa erilaiset ryntäilijät, törmäilijät ja irtokoirien taluttajat Ounasvaaralla, että siellä alkaa nyt lumien lähdettyä lintujen pesintä reittienne varrella. Ounasvaaralla on myös kanalintujen soidinalue, joka tulisi jotenkin pyrkiä suojaamaan vaikka ilmeisesti yksityisten mailla onkin. Syöksähtelyhän ei periaatteessa kuulu luonnon sykliin; eläimet kokevat ryntäilyn yleensä pakona tai hyökkäyksenä.
Kannattaa muistaa, että Ounasvaara ei ole pelkkä rahastuspaikka, itsestäänselvyys ja ihmistä varten olemassa vaan siellä on myös puita ja eläimiä. Suunnistusrastien vetäjäkin näyttää löytävän viimeiset suojaisat pöheiköt ja jängänlaidat Ounasvaaralta.
Tympäisevää näissä on se, että aina mennään suorittajien ja huohottajien ehdoilla, ei niiden, jotka etsivät luonnon rauhaa ja sielunmaisemia, eivät vouhotusta.
