tiistai 8. toukokuuta 2018

Eipä kestä


Eipä kestä


Antaisin neuvoksi mm. Kesport Sodankylälle ja Ollin Erä ja Kalalle, että kun te myytte metsäsuksia ja huopakumisaappaita laadukkaaseen hintaan, myykää niiden mukana lujaa korjausteippiä ja hyvää liimaa ammattikäyttöön – tai mieluummin antakaa kylkiäisenä. 

Olen Ollin Erä ja Kalasta ostanut kahdet Nokian huopakumisaappaat lyhyen ajan sisällä. Kummallakin kerralla saappaasta repesi sauma toistuvan valmistusvirheen vuoksi. Ensimmäisellä kerralla kauppa hyvitti, toiselle löi liimaputkilon käteen periaatteella mahdollisimman nopeasti eroon asiakkaasta. Oletusarvo on, että huopakumisaappaan tulisi kestää enemmän kuin yksi talvikuukausien kierto. 

Kesport Sodankylästä hankin metsäsukset. Ensimmäiseni. Jo kolmannella kerralla niistä aukeni kärki helpossa maastossa ja äskettäin toisesta kanta. Kauppias tarjoutui hyvittämään ja hakemaan suksen korjaukseen ensimmäisellä kerralla. Silloin oli hiihtobuumi päällä, umpishiihdosta tuli alkuhankaluuksien jälkeen silti talven ykkösharrastukseni. Toisella kerralla en viitsinyt edes ottaa yhteyttä.

Sanoin kauppiaalle korjaavani itse suksen. Lujaa puuliimaa ja korjausteippiä. On kestänyt. Myös Ollin Erän kouraani lyömä liimaputkilo korjasi saappaan, ainakin toistaiseksi eli kaupoista saa laadukkaampia liimoja ja korjausteippejä kuin laadukkaita Nokian saappaita ja Zoom Forestin metsäsuksia.

Eipä silti. Varusterikot eivät ole harrastuksiani estäneet. Kallista köyhän ei kannata hankkia. Harmittaa vain entistä enemmän kun kallis ei kestä. Nokian tehdasmyymälä tarjosi tavanomaiset hyvitysjorinansa, joten unohdin sinne päin koko jutun.

Onhan noista välinerikoista silti kuluja ja harmia ollut. Joutunut juoksemaan rovaniemeläisissä liikkeessä etsimässä ikuista ” ei meillä oota ” ja hankkimaan teippejä, liimoja, sukseen oma liimansa ja puristimia, jotka nekään eivät ole ilmaisia, mutta mitäpä se ei tekisi, jotta luonnon helmaan pääsisi.

Ja nyt kun talviharrastuksista pääsee, saa alkaa jännittämään, kestääkö pyörä. Sitä tässä kohta hakemaan pyöräkorjaamosta. Olen luultavasti viimeisen neljän viiden vuoden aikana maksanut halvan Hobby Hallin pyörän kolmeen neljään kertaa korjausmaksuissa, maailman raskaimmin poljettava 18-vaihteinen, mutta olen jotenkin ihastunut " metsäreissukaveriini " ja ristinyt sen Epätoivoksi.

Hinkkaan sillä myös noita Valajaskosken lenkkejä.