 |
Ukkometsot järjestivät aika ikimuistoisen esityksen maastossa. Paikkaa en paljasta, paitsi Antille. Huomasin kaukaa, että metso kävelee kankaalla ja jäin aloilleni odottelemaan. Sieltähän se kuurtoili melkein viereen patsastelemaan. En tehnyt itsestäni numeroa vaan yritin saada muutaman kuvan onnistumaan. Sonyn tarkennus kyllä teki taas parhaansa estääkseen kuvaamisen.
Toinen metso oli hieman alempana kankaalla, kuikuili sieltä ja meni siipeä vetäen metsään. Tämä tuli ihan lähelle, mutta yritti pitää näkösuojaa alussa välissä. Kuvailin heitä jonkin aikaa ja jätin jatkamaan soidinta.
Itselleni on tullut sellainen tapa näissä tilanteissa. että kuvaan aikani, katselen, sillä mielihän se parhaiten kuvan tallentaa ja poistun sitten varovasti paikalta suoden metsän eläimille niiden oman rauhansa tärkeissä toimissaan.
Tätähän se tämä kevätkausi oli vailla. En uskaltanut toivoa, mutta vaisto veti aikaisin aamulla juuri oikeaan paikkaan. Palasin soidinpaikan kautta päiväsellä ja oli tietenkin joku rupelikorva ehtinyt mennä viuhtomatyylillä viimeisillä hangilla.
Säälittää nämä huohottajat, laduista itkijät ja kilometrien kerääjät, katse tuskin nousee suksien kärjestä, luontoa ympärillä ei ehdi mieltää, kun on kiire seuraavaan aikataulun mukaiseen suoritukseen.
Itsellä kun ei ole kiirettä minnekään, ei aikatauluja ja yksin luonnon ehdoilla liikkeellä ilman ylimääräistä tivolia, aikaa jää huomioida, mitä ympärillä tapahtuu.
Kiitos metsot, aivan upeasta hetkestä!
|
