Ilmeisesti Jungner pitää itseään älykkönä ja älykkäänä ihmisenä. Visioita ja muutossfäärejä voi kuitenkin kuka tahansa kusirännifilosofi heitellä paljon laadukkaammin ja kepeämmin. Jungnerin ja Harkimon suusta muutos kuulostaa pelkästään latteudelta. Kuka näihin miehiin jaksaa uskoa ja luottaa? Molemmat miehet ovat pettureita, jotka pettivät äänestäjänsä.
Harkimoa voi arvostaa maailmanympäripurjehtijana ja ripeänä bisnesmiehenä. Tosin kuka tietää hänenkin kaikki kytkentänsä.
Jungner ehdotti mm. sijapäätteiden poistamista suomen kielestä. - Minä mennä koulu tänään.
Jngner herätti paheksuntaa helmikuussa 2017, kun hän Facebook-julkaisussaan luonnehti leipäjonoja yläluokkaisessa hengessä ja sävyyn, jota pidettiin heikkoon asemaan joutuneiden ihmisten pilkkana, todeten [lyh. tiivistelmä]: ”On arvokasta että leipäjonoja on. Maailma ilman leipäjonoja on ankeampi. On tärkeää, että leipäjonot antavat valinnanvaraa niille, joille systeemi ei sitä tarjoa. Mutkaton tapa tehdä hyvää on pysähtyä leipäjonoon ja kätellä siellä jonottavia. Leipäjonot ovat toimiva sosiaalinen innovaatio ja merkki yhteisöllisestä empatiasta.”
Kirjoitus tulkittiin yleisesti osoitukseksi hyväosaisen räikeästä piittaamattomuudesta sekä kyvyttömyydestä faktapohjaiseen yhteiskunnalliseen analyysiin ja myötätuntoon.
Mitä pystyy odottamaan miehiltä, joka ovat itseään täynnä? Itsekkyys on näiden miesten ideologia. Olisivatko he näitä Ayan Randin harmaakaapuisia opetuslapsia?
