Kyllähän tuota politiikkaa on tullut seurattua Kekkosen ajoista saakka ja/tai sen seuraamiselta Suomessa ei ole voinut välttyä. Hullummaksi ja typerämmäksi meno vain näyttää muuttuvan.
Omasta mielestäni erityisesti demarit ovat tarjonneet monenlaista kyseenalaista huvitusta kansalle; selkäänpuukottamista, macchiavellismiä, juonittelua, kieroilua, valehtelemista, kähmimistä, pettämistä ja valehtelua. Viimeisin muisto on eräästä naisia itkettävästä despootista, jonka valta perustui pelkkään pelon herättämiseen, uhkailuun, aggressiiviseen murahteluun ja kuoliaaksi vaientamiseen. Nyt onneksi hänet itsensä on unohdettu.
Nyt kähmitään Martti Ahtisaaren selän takana.
Joku tahmatassu on ollut likaamassa Martti Ahtisaaren mainetta mitä tulee Nobel-palkinnon saamiseen. Monelle asialla ei ole mitään merkitystä eikä kiinnostusta, yleensä historiattomille ihmisille, jotka menevät laput silmillään oma napa ympäröitynä keltaisella minäminä-nauhalla.
Monia Suomen kiehtova historia kuitenkin kiinnostaa.
Oma veikkaukseni on, että Martti Ahtisaaren mustamaalaaja on demari, huomattavassa asemassa oleva kateellinen paskiainen, joka ei soisi kenellekään mitään kunnianosoituksia eikä mitään hyvää.
Kepulaisista on sanottua, että keskustalaisuus on eräänlainen uskonto, hehheh, ehkä se onkin nykyajan wiccalaisuutta, luonnonuskonto, mitä tulee maataloustukiaisiin.
Demarius taas on eräänlainen salaliitto, pyhä veli veljeskunta, jossa toisinajattelijat mustamaalataan tai eristetään porukasta. Salissa jos pää nousee ja esittää erilaisia ajatuksia, giljotiini leikkaa ja pää lentää.
Demariperinteeseen sopisi Martti Ahtisaaren mustamaalaaminen ja kunnian loukkaaminen. Nobel-palkinto sai monen kateellisen demarin leuan putoamaan lattiaan. Hyvä niin!
Palkinto meni maailman miehelle, arvostetulle rauhaneuvottelijalle, joka aina tunsi olevansa kotimaan politiikassa hieman ulkopuolinen.
