Kahlailin hillojen perässä iltapäivän. Ilma on harmaan viileä, raikas ja ripsi hieman vettä. Tarkistin muutamia tietopaikkoja ja oli heti selvää, että tällä seudulla ainakin on heikoin hillasato vuosiin. Vesi litisi kaikkialla, kun vettä on satanut lähes koko kesän.
Kuvailin hieman matkalla vanhalle kahvipaikalle.
Pitkästä aikaa tulet luonnonhelmassa.
Kivien takana n. 400 metriä oikealle on pieni rääseikkö, jossa joskus on ollut hillaa. Nyt paikka oli tyhjä. Jo vuosia pesivä tai jo poikastaan hoitava hiirihaukkapariskunta on tässä maastossa toivottanut minut tervetulleeksi.
Hillamiehen eväät.
Yksinäinen prinsessa hakkuuaukiolla. Kuva
Paluumarssi piilotetulle pyörälle n. 30 min. Tie on sopivasti puomitettu. Moni ei viitsi vaivautua kävelemään puomilta. Tienpohja rikkoo vain pyörän renkaat. Tuumin, miten valtion maille menevän tien voi joku yksityinen puomittaa. Ei hidasta minua. Toisaalta puomi myös suojelee kaikenmaailman turhanpäiväisiltä ajelijoilta ja roskaajilta.
Toinenkin valopää oli liikkeellä. Me molemmat näytimme erityisen tyytyväisiltä, koska päivä oli viileä eivätkä hyttyset ja paarmat kiusanneet kumpaakaan. Reissu oli onnistunut. Jostain löytyi mukava fiilis juuri tälle päivälle.
