Pitihän se päästä taas hillasuolle päiväksi. Mielessä pyöri mm. illan Kylä-elokuva, oivaa viihdettä metsäkammoisille, elokuvassa oli hetkensä; tosin se muistutti välillä jopa jotain surkeaa larppausjuttua. Poliittinen allegoria, miksei. Voisi olla myös tukahduttavan kaiken kieltävän ja mitätöivän suvun tarina tai suoraan SDP:n toimintatapojen kuvaus. Siinä hirvi sitten työnsikin turpansa linjalle kuvattavaksi, etäisyyttä n. 40 m. Töllistelimme hetken toisiamme. Ennen kuin sain kameran ährättyä repusta, hirvi lontosteli jo kauempana. Erikoista kiirettä sillä ei tuntunut olevan.
Muutaman tyhjän tietopaikan jälkeen piti istua kahville. Hellettä piteli. Muurahaismättään päällä oli hiljaista, muutama muurahainen toimitti tylsänä askareitaan. Kananmunan kuoret saivat ne aivan villeiksi. Tuumin, oliko 6 minuutin kananmunan kuorilla muurahaisille poliittista, uskonnollista, tieteellistä tai filosofista merkitystä. Ehkä ne jäyti ja leikkasi kiihkeänä kananmunan kuorta evääksi, mene ja tiedä. Kallossa natisi hieman, kun aurinko porasi kaljua pilvettömältä taivaalta. Kuva
Pari kuvaa Kurivaaran päältä. Ylitin sen matkalla erästä hillapaikkaa kohti. Sierijärven itäpäätä kuvassa. Pohjoisessahan parhaassa tapauksessa voit körötellä hillapaikan viereen ja poimia siinä näkösillä sankot täyteen, kun kaveri kuuntelee autossa sääskien pelossa Lauantain toivottuja. Itse pidän tällaisesta rähjäämisestä enemmän. Hillastus vaatii kuntoa ja luonnossa liikkumisen osaamista. Sitä taitoa on ehkä eniten kertynyt vanhemmille sukupolville. Monille nuorille hillastus tarjoaisi oivaa ekstriimiä sääskineen, paarmoineen, hautovan kuumine rääseikköineen ja vetisine soineen. Hillastus tarjoaisi myös vaihtoehdon jatkuvan rälläämisen ja särkemisen tilalle ja siitä saisi myös mukavasti sivutuloja omalla työllä. Elämää välttelevä sukupolvi kuitenkin kököttää jossain muualla muussa avaruudessa poissa tästä maailmasta.
Vanha heinälato on kuin muistutus entisistä ajoista, jolloin kaikki tekivät töitä. Nyt ihmisiä pakotetaan ja patistetaan töihin. Toisaalta saa minuakin patistaa, jos vaihtoehtona on vittumainen esimies, minimipalkka ja osa-aikatyö. Suomessa pitäisi ryhtyä, kun työstä puhutaan niin mairealla ja hurskastelevalla äänellä, puhumaan myös työn pysyvyydestä ja palkkatasosta, todellisista töistä ja todellista työpaikoista. Nyt poliitikot pelleilevät ja valehtelevat kansalle pelkillä tilastoluvuilla ja -sattumilla. Pelletyötä riittää tekevälle. Jos Suomessa maksettaisiin kunnon palkkaa työnteosta kaikille, ( työllistyvillekin ) siis jolla tulee ihminen toimeen ja voi kuluttaakin vähän, meillä ei olisi yhtään työtöntä.
Ujo hilla
